1939 Paina tästä jollei musiikki soi automaattisesti!

 

Tämä tuotos liikkuu, kuten nimestäkin ehkä saattaa arvata, Suomen historian suurimman voimankoitoksen maisemissa. Tämä näytepätkä on jostain biisin puolivälin tienoilta, missä ollaan siirtymään eteenpäin C-osiin jne… Teeman ympäriltä haluttiin myös jotain konkreettista mukaan ja loppupuolella seuraa ehkä tämän levyn yksi hienoimmista yksityiskohdista, jonka kautta aihe & biisi nivoutuvat saumattomasti yhteen. Mulla oli pyörinyt mielessä tämä teema ja olin tehnyt kertosäkeen raakileen, jossa oli omalla tavallaan monotoninen juntta ja ajatus taustalla kulkevasta melodiasta.

Lähdin kehittelemään ajatusta eteenpäin ja väsäämään biisiin lisää osia. Biisin ensimmäinen demoversio oli nykyistä nopeampi ja kertosäkeen laulukin meni oktaavia korkeammalta. Se lähestymistapa ei kuitenkaan tuntunut sopivan biisin ja aiheen luonteeseen. Tempoa ja laulua vetäistiin alaspäin ja lopputulos alkoi lähetä sitä mitä oli haettu. Intro-osaan, joka myös toistuu myöhemmin välikkeinä, haluttiin lisää ”ilmaa” pelkän särömuurin lisäksi. Intron melodiapuoli on soitettu teräskielisellä akustisella, joka saatiin kuulostamaan hieman kantelemaiselta eequttamalla ja levittämällä ääntä stereopitchillä, jonka jälkeen vähän chorusta ja reverbiä. Kertosäkeessä kuuluvaa ylempää melodiaa ei välttämättä heti tunnista lauluksi, mutta äänessä ei ole syntikka vaan ilmielävä ja verevä Kaisa. Pääpiirtettäin tehtiin seuraava: Kaisan laulu ajettiin monona sisään, levitettiin efektillä stereoksi ja vähän ruuvattiin eequa, jonka jälkeen ääntä alettiin upottaa kaiuilla yms. Lopputulos oli sinänsä mielenkiintoinen kombinaatio; akustisesti soiva ääni, jossa on hieman ”kirkkofiilistä” ja joka kuulostaa kuitenkin oikeestaan syntikalta.

Kitaraosasto edustaa tässä levyn alavireisempää puolta kun keppien kaikki kielet on naksutettu 1 ½ pykälää alla normaalin vireen. Tämän biisin runko saatiin nauhoituksissa suhteellisen nopeasti purkkiin ja kun näkemys halutusta lopputuloksesta oli kirkastunut, ei oikeastaan mikään vaihe tuottanut normaalista poikkeavaa erityistä tuskaa. Äänittäjäkään ei tainnut vetää ihan askia röökiä ja taisi selvitä lähes pelkän kofeiinin voimin.