| Tämä
tuotos liikkuu, kuten nimestäkin ehkä
saattaa arvata, Suomen historian suurimman
voimankoitoksen maisemissa. Tämä
näytepätkä on jostain biisin
puolivälin tienoilta, missä ollaan
siirtymään eteenpäin C-osiin
jne… Teeman ympäriltä haluttiin
myös jotain konkreettista mukaan ja loppupuolella
seuraa ehkä tämän levyn yksi
hienoimmista yksityiskohdista, jonka kautta
aihe & biisi nivoutuvat saumattomasti
yhteen. Mulla oli pyörinyt mielessä
tämä teema ja olin tehnyt kertosäkeen
raakileen, jossa oli omalla tavallaan monotoninen
juntta ja ajatus taustalla kulkevasta melodiasta.
|

|
|
Lähdin kehittelemään ajatusta eteenpäin
ja väsäämään biisiin lisää
osia. Biisin ensimmäinen demoversio oli nykyistä
nopeampi ja kertosäkeen laulukin meni oktaavia korkeammalta.
Se lähestymistapa ei kuitenkaan tuntunut sopivan
biisin ja aiheen luonteeseen. Tempoa ja laulua vetäistiin
alaspäin ja lopputulos alkoi lähetä sitä
mitä oli haettu. Intro-osaan, joka myös toistuu
myöhemmin välikkeinä, haluttiin lisää
”ilmaa” pelkän särömuurin lisäksi.
Intron melodiapuoli on soitettu teräskielisellä
akustisella, joka saatiin kuulostamaan hieman kantelemaiselta
eequttamalla ja levittämällä ääntä
stereopitchillä, jonka jälkeen vähän
chorusta ja reverbiä. Kertosäkeessä kuuluvaa
ylempää melodiaa ei välttämättä
heti tunnista lauluksi, mutta äänessä ei
ole syntikka vaan ilmielävä ja verevä Kaisa.
Pääpiirtettäin tehtiin seuraava: Kaisan
laulu ajettiin monona sisään, levitettiin efektillä
stereoksi ja vähän ruuvattiin eequa, jonka jälkeen
ääntä alettiin upottaa kaiuilla yms. Lopputulos
oli sinänsä mielenkiintoinen kombinaatio; akustisesti
soiva ääni, jossa on hieman ”kirkkofiilistä”
ja joka kuulostaa kuitenkin oikeestaan syntikalta.
Kitaraosasto edustaa tässä levyn alavireisempää
puolta kun keppien kaikki kielet on naksutettu 1 ½
pykälää alla normaalin vireen. Tämän
biisin runko saatiin nauhoituksissa suhteellisen nopeasti
purkkiin ja kun näkemys halutusta lopputuloksesta
oli kirkastunut, ei oikeastaan mikään vaihe
tuottanut normaalista poikkeavaa erityistä tuskaa.
Äänittäjäkään ei tainnut
vetää ihan askia röökiä ja taisi
selvitä lähes pelkän kofeiinin voimin.
|