Curtains of deceit Paina tästä jollei musiikki soi automaattisesti!

Vaikka ei voi sanoa olevansa aivan totaalinen leffa- ja kirjafriikki, ajoittain tulee ruutua tuijotettua paljonkin ja tavujakin tankattua. Ja kuten aina, jotkut kolahtavat enemmän ja toiset vähemmän. Mieleen oli jäänyt agenttimeininki, jossa osapuoli B herää totaaliseen kusetukseen vasta vuosien jälkeen. Mikäpä maukkaampaa kuin kunnon kusetus ja siinähän on aihetta biisiksi asti. Curtains of deceitiä nauhoitettaessa ( vai pitäisikö nykyään käyttää termiä kovalevytettäessä?) oli poikkeuksellisen hauskaa. Soitettiin biisin runkoa sisään, Tapsu heitteli palikoita seinään ja kiroili, Partanen kiroili, myös kitaran varressa kerättiin v-käyrää ylöspäin ja Kariniemellä pullistui silmät päässä demolaulun mukaan. Joskus se vaan menee niin.

Ai miksi savolaisvahvistus pullisteli silmämunia korkeapaineeseen? Jostain syystä oli unohdettu mainita tuottaja / äänittäjäihmeellemme mitä loppujen lopuksi haetaan, mm. että näiden pohjien päälle on tarkoitus vääntää vielä synaa jne… Alettiin jostain epäloogisesta syystä kasaamaan itsepäisesti biisin laulupuolta purkkiin ja kosketinosaston puuttuminen sillä hetkellä varmaan teki kuuntelukokemuksesta vähintäänkin epämääräisen epämiellyttävän karmean. Biisin alkupuolella kun ei ole juuri muuta ilmoilla kuin kuiskausähinää ja kosketinta. Periaatteessa koko biisin laulupuolen ideat rakentuvat kosketinmaton varaan ja kertosäkeissäkin seikkailee synapohjan mukaan vouhkattu seireenikuoro, jonka tosin muut kanssakärsijät ristivät kuulemansa perusteella tuonelan eunukkikuoroksi…

Laulupuoli on oikeastaan kokonaisuudessaan heitetty sekaan ikään kuin instrumenttina. Kariniemellä oli äärimmäisen epäuskoinen ilme naamalla ja vähitellen se alkoi tuomaan esille näkökantaansa siitä mitä uskomatonta potaskaa nyt ollaan biisin kanssa tekemässä. Tyyliin; mitä helvettiä toi naukuminen on, siis mitä ihmettä sä kähiset, mitä helvetin osia nääkin nyt muka on, täähän on ihan hanurista…ja siltä pohjalta eteenpäin. Jälkeenpäin kertoi vituttaneen oikeen kunnolla sillä hetkellä. No sitten kun saatiin suu auki ja visio selvitettyä ja vielä kilkuteltua valkoista ja mustaa kosketinta sekaan, alkoi Kariniemenkin ilme kirkastua ja tapahtui mullistava käänne biisiä kohtaan. Innostuttuaan taikoi siihen loppujen lopuksi vielä muutaman aika muikean jutunkin.

Tajusinpa juuri suuren osan yllä kirjoitetusta seikkailevan aivan muualla kohtaa biisiä kuin tämä näyte, jossa on äänessä femiinivahvistus kuningaskunnasta. Oiva hetki lopettaa tämä lyyrinen vuodatus.