| Digitaalia,
kovalevyjä, bittiä pitkin ja poikin - ääääähhhh!
Tuokaa analogiaikakausi takaisin ja heti perkeles!
Vuodatusta, tilitystä? Kyllä joo, kävi meinaan
näin: Kaksi rasvanahkaista hippiä, Mikkelin
kosto maailmankaikkeudelle ja Joutsan päärynävartaloinen
Frankestainin ruumillistuma, ( ai hemmetti
sehän oonkin mä; skitsofrenia näköjään hiipii
nurkan takaa ja kurkkailee peilistä...) ahtautui
noin neliömetrin miksaushuoneeseen ja tunnelma
alkoi lähennellä gayerotiikkaa. |

|
|
Liikkumaan kyllä nimittäin mahtui jos uskalsi. Oltiin
roudattu paikalle kaikki mahdolliset efektihässäkät ja
lelut + huoneesta löytyi jo valmiiksi kaikkea ihmeellistä
sälää. Tämän oivan kombinaation tuloksena oltiin käytännössä
liimaannuttu yhteen kylki kylkeen kiinni tyhjäkatseiseksi
erinäisiä ääniä tuottavaksi möykyksi miksaustiskin päälle.
Jokainen liike saattoi viedä liian lähelle alueita, joihin,
ja uskokaa tämä, ei todellakaan halua tutustua. Tunnelmaa
korosti myös ilmassa ajoittain leijuva atmosfääri, joka
irroitti silmäripset ja tiputti tapetit seiniltä.
No niin, oltiin siis miksaamassa biisiä nimeltä Evil
Kind. Raitojahan oli sitten jostain syystä tullut käytettyä
ainakin miljoona ja tietenkään mistään muistiinpanoista
ei löytynyt raitakarttaa. Ehkä siksi, että kynästä ja
paperista oli kyllä useinkin puhetta, mutta jostain syystä
ainoat taltioidut tekstit olivat käsittämätöntä tavaraa
& ilmeisesti mielenkiintoisammaksi vaihtoehdoksi yön syvinä
tunteina todettuja kuvaelmia. Veikkaan vahvasti, että
kyseessä on muinaissavo tai joku muu alkuperäiskieli.
Albumilla on pari yli 5 minuutin vetoa ja Evil Kind on
paketin pisin veto. Osia on aikaslailla reippaasti, joten
miksaustunteja paloi pelkästään siihen, että kahlattiin
roska lävitse. Enpä muista kuinka kauan tusattiin, kuitenkin
riittävästi. Otsaluu oli jo sopivan kireällä ja kyljet
liiasta läheisyydestä ruvella, kun päästiin vaiheeseen,
että vetäistään biisin mixi purkkiin. Ja jihuu kovalevyaikakauden
juhlaa! Ennen kuin ehdit sanoa naps, kanavien liut alkavat
elää aivan omaa elämäänsä kuin koomasta herännyt kiimainen
minkki ja samalla koko levyn kaikkien biisien bassoraidat
katoavat tangentin suuntaisesti jonnekin määräämättömään
osoitteeseen. Niin meillähän oli käytössä 20-sormipohjainen
"automaatiomiksaus", koska haluttiin mennä perinteen mukaan
ja luonnollisesti tuossa samalla sitten hävisi kaikki
balanssit ym.
No juu ei muuta kuin ihmettelemään aparaattien sielunelämää
samalla hokien mantraa analogia, analogia, analogia tule
takaisin. Pari tuntia otsasuonen pullistumaa ja todetaan,
että tilanne ei muutu. Päätettiin nykäistä virta irti
kaikista masiinoista ja sitten nykäistä vaikka kännit,
jos huonosti käy. Ja ihmeiden aika ei ole ohi: virrat
takaisin päälle, kiroilua, kaikkien biisien bassoraidat
palaa ja liutkin näyttävät suhteellisen normaaleilta.
Loppujen lopuksi katastrofin laajuus olikin pieni, myllyt
vaan kaatu. Siis eipä muutakaan kuin kylkiin lisää rasvaa
ja sitten taas alusta uudelleen raitojen kimppuun ja tunteja…
Itse biisistä sen verran, että Thin Lizzy, jonka kaksiäänisissä
kitarameiningeissä on paljon hienoja juttuja, on aina
ollut yksi ehdottomista suosikeista. Tämän biisin kertosäkeeseen
on tainnut pitkälti tulla lainattua ( varastettua ) idea
äijiltä, kiitos heille. Evil Kind on oikeastaan jossain
mielessä instrumentaali, vaikka siinä laulupuoltakin esiintyy.
Näyte on noin muutaman minuutin kohdilta ja biisin alkupuolen
A-osissa on aika eri meininki kuin tossa pätkässä. Nyt
on tästä jo ihan liikaa tekstiä, joten kuunnelkaa sitten
itse plätyltä, jos semmoisen erehdytte ostamaan. |