Evil kind Paina tästä jollei musiikki soi automaattisesti!

 

Digitaalia, kovalevyjä, bittiä pitkin ja poikin - ääääähhhh! Tuokaa analogiaikakausi takaisin ja heti perkeles! Vuodatusta, tilitystä? Kyllä joo, kävi meinaan näin: Kaksi rasvanahkaista hippiä, Mikkelin kosto maailmankaikkeudelle ja Joutsan päärynävartaloinen Frankestainin ruumillistuma, ( ai hemmetti sehän oonkin mä; skitsofrenia näköjään hiipii nurkan takaa ja kurkkailee peilistä...) ahtautui noin neliömetrin miksaushuoneeseen ja tunnelma alkoi lähennellä gayerotiikkaa.

Liikkumaan kyllä nimittäin mahtui jos uskalsi. Oltiin roudattu paikalle kaikki mahdolliset efektihässäkät ja lelut + huoneesta löytyi jo valmiiksi kaikkea ihmeellistä sälää. Tämän oivan kombinaation tuloksena oltiin käytännössä liimaannuttu yhteen kylki kylkeen kiinni tyhjäkatseiseksi erinäisiä ääniä tuottavaksi möykyksi miksaustiskin päälle. Jokainen liike saattoi viedä liian lähelle alueita, joihin, ja uskokaa tämä, ei todellakaan halua tutustua. Tunnelmaa korosti myös ilmassa ajoittain leijuva atmosfääri, joka irroitti silmäripset ja tiputti tapetit seiniltä.

No niin, oltiin siis miksaamassa biisiä nimeltä Evil Kind. Raitojahan oli sitten jostain syystä tullut käytettyä ainakin miljoona ja tietenkään mistään muistiinpanoista ei löytynyt raitakarttaa. Ehkä siksi, että kynästä ja paperista oli kyllä useinkin puhetta, mutta jostain syystä ainoat taltioidut tekstit olivat käsittämätöntä tavaraa & ilmeisesti mielenkiintoisammaksi vaihtoehdoksi yön syvinä tunteina todettuja kuvaelmia. Veikkaan vahvasti, että kyseessä on muinaissavo tai joku muu alkuperäiskieli. Albumilla on pari yli 5 minuutin vetoa ja Evil Kind on paketin pisin veto. Osia on aikaslailla reippaasti, joten miksaustunteja paloi pelkästään siihen, että kahlattiin roska lävitse. Enpä muista kuinka kauan tusattiin, kuitenkin riittävästi. Otsaluu oli jo sopivan kireällä ja kyljet liiasta läheisyydestä ruvella, kun päästiin vaiheeseen, että vetäistään biisin mixi purkkiin. Ja jihuu kovalevyaikakauden juhlaa! Ennen kuin ehdit sanoa naps, kanavien liut alkavat elää aivan omaa elämäänsä kuin koomasta herännyt kiimainen minkki ja samalla koko levyn kaikkien biisien bassoraidat katoavat tangentin suuntaisesti jonnekin määräämättömään osoitteeseen. Niin meillähän oli käytössä 20-sormipohjainen "automaatiomiksaus", koska haluttiin mennä perinteen mukaan ja luonnollisesti tuossa samalla sitten hävisi kaikki balanssit ym.

No juu ei muuta kuin ihmettelemään aparaattien sielunelämää samalla hokien mantraa analogia, analogia, analogia tule takaisin. Pari tuntia otsasuonen pullistumaa ja todetaan, että tilanne ei muutu. Päätettiin nykäistä virta irti kaikista masiinoista ja sitten nykäistä vaikka kännit, jos huonosti käy. Ja ihmeiden aika ei ole ohi: virrat takaisin päälle, kiroilua, kaikkien biisien bassoraidat palaa ja liutkin näyttävät suhteellisen normaaleilta. Loppujen lopuksi katastrofin laajuus olikin pieni, myllyt vaan kaatu. Siis eipä muutakaan kuin kylkiin lisää rasvaa ja sitten taas alusta uudelleen raitojen kimppuun ja tunteja…

Itse biisistä sen verran, että Thin Lizzy, jonka kaksiäänisissä kitarameiningeissä on paljon hienoja juttuja, on aina ollut yksi ehdottomista suosikeista. Tämän biisin kertosäkeeseen on tainnut pitkälti tulla lainattua ( varastettua ) idea äijiltä, kiitos heille. Evil Kind on oikeastaan jossain mielessä instrumentaali, vaikka siinä laulupuoltakin esiintyy. Näyte on noin muutaman minuutin kohdilta ja biisin alkupuolen A-osissa on aika eri meininki kuin tossa pätkässä. Nyt on tästä jo ihan liikaa tekstiä, joten kuunnelkaa sitten itse plätyltä, jos semmoisen erehdytte ostamaan.