| Biisintekotapoja
on varmaan niin monia kuin tekijöitäkin. Joillekin
tulee sävellyspuoli ensin ja teksti jälkeenpäin
tai päinvastoin. Henkilökohtaisesti kuulun
sävellyspuoleen painottaviin ja sen ensin
tuottaviin "diudittajiin". Biisi-idea saattaa
kyteä kierossa mielessä ja uloskuuluva efekti
kuulostaa useimmiten sian teurastuksen ja
kissan nylkemisen välimaastoa muistuttuvalta
ääneltä. Niin ja toisinaan tietysti lopputuloskin… |
 |
| No niin, eli homma voi edetä
vaikka sohvalla kitaran tai rumpukoneen kanssa
maaten, käsittämättömän suusta purkautuvan
diu-diu efektin kera. Tämän biisin kohdalla
oli kuitenkin toisin. Sinänsä hlökohtaisesti
mullistavaa oli se, että ensin oli aivan selvä
idea aiheesta ja suuri osa tekstiä oli jo
valmiina ennen varsinaista biisin rukkaamista.
|
Here we are on pläjäyksen tempoltaan hitain nykäsy,
mutta ei tää taida ihan poskivalssiksi soveltua.
Biisiä nauhoitettaessa rykäistiin perinteisesti
ensin kannu -ja bassopohjat sisään ja kaikki kunnia
hra rummulle, joka sai loppujen lopuksi tahtonsa
läpi ja suoristi biisin rytmiikan. Intron melodiaan
oli aluksi tulossa demoversiossa ollut teräskielinen
akustinen, joka kuitenkin noin nanosekunnin kuluttua
lensi mäkeen Mikkelin kauhun johdattamana tehden
tilaa jousisoittimelle, vai mikä siinä soikaan?…
Näyte seikkailee toisen A-osan kulmilla. Studiosessiossa
teetti tuskaa löytää a-osien pohjien päälle täytettä,
joka jättäisi kuitenkin ilmaa vocaalipuolelle. Pelkät
soinnut synalta tai muualta ei jotenkin oikein iskeneet
ja ilmaisun tuskaa saattoi Mikkelin kajaalimannekiini(
oletteko muuten nähneet, melkoinen ilmestys..) ja
minäkin frankestain lievittää erinäisillä nautintoaineilla.
Nappasin taannoin muuten Kariniemen vihkon jossa
oli muistiinpanoja sessioista. Aivan käsittämättömiä
hieroglyyfejä ja koukeroita (täytyy varmaan olla
Mikkelistä että osaa tulkita) ja ainoat termit,
josta sain selvää ensimmäiseltä viideltä sivulta
oli: ihan paska, tärkeimmät taimit ok, genitaalibasari.
Pitää varmaan viedä joskus salakoodin purkajalle
loput.
Niin niistä a-osista…loppujen lopuksi osia täyteltiin
sähkiksen puhtaalla soundilla, josta hävitettiin
kielten sointia ja ajettiin yhdistelmää tilasta
ja flangerista pyörimään stereona. Kun vielä vähän
ruuvattiin ja soittotapaa vähän hiottiin, syntyi
soundiin hieman tippukiviluolameininkiä, joka alkoi
tyydyttää. C-osassa myöhemmin soiva konerumpuhässäkkä
on muuten oikeat rummut suodatettuna ja laidoille
paneroituna. Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi lätinää
tästä biisistä ja jos luit näin pitkälle, kärsitköhän
muuten jonkinasteisesta menttaalisesta häiriöstä?
|
