| Jokaisella
lienee jonkinlainen addiktio johonkin, eikö?
Once Moren perusidea syntyi jo vuosia sitten
pöytälaatikkoon ja olin tehnyt siitä
joskun demonkin, jota ei kyllä tunnista
enää samaksi ja hyvä niin…No
kuitenkin idea oli olemassa ja Once More sovitettiin
oikeastaan kokonaan uusiksi vielä nauhoitusvaiheessa
ja vielä senkin jälkeen kun pönttö
–ja bassopohjat oli sisässä,
biisi muuttui jokseenkin paljon. |
 |
Biisi lähtee käyntiin basarilla ja bassolla,
isku joka kuuluu tahdin lopussa on basson mikin
kautta äänitetty virveli, jolla saatiin
aikaan aika hämy kahaus. Mua on aina viehättänyt
efektien käyttö biisien osina ja myös
itse efektit, kaiut jne… Tässä biisissä
pääsi leikkimään kitaran volumepotikan
ja delay & tilaosaston kanssa kun mukaan haluttiin
väriä lauluosiin ja alkuun. Ujelluksen
kanssa olisi kyllä jossain vaiheessa soundia
rakentaessa ollut psyykelääkkeet paikallaan.
Kun muutaman tunnin putkeen ujeltaa pimeässä
huoneessa ja kello on laukannut jonnekin kolmeen
aamuyöllä, ei ole fiilis enää
sieltä terveimmästä päästä…No
kuitenkin, pääsipä intohimoisesti
ruuvaamaan.
Kun biisi lähtee basarilla käyntiin,
päätettiin myös loppupuoli mennä
pönttöosaston kautta. Tää taitaa
olla ainoa biisi, jossa kitararaitoja on aikaslailla
vähän yhtä aikaa muuri-idella äänessä,
suurimmaksi osaksi biisi kulkee yhden kitaran varassa.
Biisistä löytyy myös keppisoolo,
johon olen vielä jälkeenpäinkin varsin
tyytyväinen. Kertosäkeistä tuntui
puuttuvan jotain ja päätettiin lisätä
jonnekin taustaa täyttämään
synaa. Siinäkin piti sitten tietenkin taas
vähän kikkailla. Kun ei noi koskettimet
oo koskaan olleet millään lailla hallinnassa,
kuulosti kolmen sormen sointutekniikka aika orvolta.
No eipä muuta kuin paras ystävämme
pitch käyttöön. Soundia ajettiin
pitchillä oktaavia ylemmäs ja sekoitettuna
soundi muuttuikin jo laajemmin soivaksi ja sitä
saattoi alkaa jo kutsumaan matoksi. Once More noin
kaiken kaikkiaan edustaa plätyn hard rock/kasari-vivahteisempaa
puolta. |
